Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2008!
sunnuntai, 23. joulukuu 2007
Hyvää joulua!
Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2008!
torstai, 13. joulukuu 2007
Joulukuu
Kummastipa on aikaa vierähtänyt, ennen kuin tämä nallekarhu sai tassunsa taas näppikselle. Parempi myöhään silti kuin ei milloinkaan.
Aika on mennyt laulaessa ja leikkiessä, sekä uusiin ystäviin tutustuessa. Nallen oltavat ovat kovin hyvät.
Surin kovasti lumen sulamista, mutta nyt näyttää siltä, että on pakkasta ja maa valkea. Onneksi! Kun kuuntelee alkuperäisten suomikarhujen lumijuttuja haluaa itsekin pulkkamäkeen. Ehkäpä laskiasena, olen kuullut että se on virallista pulkkamäkiaikaa.
Karhukantamme on kasvanut skottinallella (äiti kertoo siitä täällä) ja kanadalaiskarhulla. On mukavaa, kun saa Jaakon ja Alexanderin kanssa puhua välllä ihan englantiakin. Toki enimmäkseen puhumme suomea. Eikä saa unohtaa Henryä, pientä irlantilaisnallea.
Näillä nalleilla ei ole koti-ikävä. He eivät joko muista muuta maata kuin Suomen, tai ovat olleet niin pitkään täällä, että Suomi tuntuu Kodilta isolla K-kirjaimella. Minulla on joskus ikävä takaisin Britteihin. :'(
Rakastan perhettäni, ihmisäitiäni ja -isääni. Ystäviäni. Kaikki ovat minulle tärkeitä ja kaikki ovat minulle hyviä ja ystävällisiä. Minua rakastetaan yhtä lailla kuin minä rakastan. Minua halataan, minulle opetetaan temppuja (yhtenä päivänä isä opetti minut kierähtämään kuperkeikkamaisesti saaden äidin ihastelemaan kovin), minulla on koti. Mutta joskus toivoisin, että pääsisin takaisin Englantiin, edes käymään. Tai siis totta kai käymään, en haluaisi mitenkään jättää perhettäni ja ystäviäni täällä. He ottivat minut kotiinsa kun tarvitsin hyvyyttä.
Onneksi äiti rakastaa The Beatlesia. Se on minunkin suosikkibändini. Lisäksi olen kuullut, että joulua juhlitaan tässä perheessä myös joulupäivänä, kuten Briteissä, ei vain jouluaattona. Sopeudun ajan kanssa vielä entistäkin paremmin tänne. Ja onneksi minua halataan aina kun sitä tarvitsen.
Tiedän olevani kotona. Mutta tiedän olevani myös adoptoitu, tiedän että minulla on ihan oikeasti toinen kotimaa. Joskus nalle kulkee pitkän matkan.
Aika on mennyt laulaessa ja leikkiessä, sekä uusiin ystäviin tutustuessa. Nallen oltavat ovat kovin hyvät.
Surin kovasti lumen sulamista, mutta nyt näyttää siltä, että on pakkasta ja maa valkea. Onneksi! Kun kuuntelee alkuperäisten suomikarhujen lumijuttuja haluaa itsekin pulkkamäkeen. Ehkäpä laskiasena, olen kuullut että se on virallista pulkkamäkiaikaa.
Karhukantamme on kasvanut skottinallella (äiti kertoo siitä täällä) ja kanadalaiskarhulla. On mukavaa, kun saa Jaakon ja Alexanderin kanssa puhua välllä ihan englantiakin. Toki enimmäkseen puhumme suomea. Eikä saa unohtaa Henryä, pientä irlantilaisnallea.
Näillä nalleilla ei ole koti-ikävä. He eivät joko muista muuta maata kuin Suomen, tai ovat olleet niin pitkään täällä, että Suomi tuntuu Kodilta isolla K-kirjaimella. Minulla on joskus ikävä takaisin Britteihin. :'(
Rakastan perhettäni, ihmisäitiäni ja -isääni. Ystäviäni. Kaikki ovat minulle tärkeitä ja kaikki ovat minulle hyviä ja ystävällisiä. Minua rakastetaan yhtä lailla kuin minä rakastan. Minua halataan, minulle opetetaan temppuja (yhtenä päivänä isä opetti minut kierähtämään kuperkeikkamaisesti saaden äidin ihastelemaan kovin), minulla on koti. Mutta joskus toivoisin, että pääsisin takaisin Englantiin, edes käymään. Tai siis totta kai käymään, en haluaisi mitenkään jättää perhettäni ja ystäviäni täällä. He ottivat minut kotiinsa kun tarvitsin hyvyyttä.
Onneksi äiti rakastaa The Beatlesia. Se on minunkin suosikkibändini. Lisäksi olen kuullut, että joulua juhlitaan tässä perheessä myös joulupäivänä, kuten Briteissä, ei vain jouluaattona. Sopeudun ajan kanssa vielä entistäkin paremmin tänne. Ja onneksi minua halataan aina kun sitä tarvitsen.
Tiedän olevani kotona. Mutta tiedän olevani myös adoptoitu, tiedän että minulla on ihan oikeasti toinen kotimaa. Joskus nalle kulkee pitkän matkan.
maanantai, 26. marraskuu 2007
Pikkuisen joulutunnelmaa
Ihan joululta tuntuu jo pienen nallen elämä. Sain nimittäin taas uusia ystäviä! Voi onnea! :D
Kuvaan pääsin heidän kanssaan.
Siinä on Nasse Luppakorva ja Möhköfantti Möhkis. Hauskaa oli meillä kuvasessiossa - Nasse on varsinkin niin kovin iloinen ettei tahtonut vakavana pysyä.
Kuvaan pääsin heidän kanssaan.
Rennosti takakenoon nojaillen Nasse purskahti nauramaan.
Ystäväni II sivulla kerron lisää Nassesta ja Möhkiksestä.
maanantai, 26. marraskuu 2007
Ystävyyttä yli rajojen
Kaksi päivää sitten sain kohdata uuden nallen, uuden ystävän.
Hänen nimensä on Henry, hän on pienin meistä. Hän hiihti Irlannista katsomaan Suomen joulua ja joulupukkia.
Hänen nimensä on Henry, hän on pienin meistä. Hän hiihti Irlannista katsomaan Suomen joulua ja joulupukkia.
Siinä poseeraa Henry suksillaan. Hyvin tämä irkkunalle osasi Suomen ilmastoon varautua, paremmin kuin minä. Myssy päässä ja kaulahuivi kaulassaan hän hiihtelee. Ja sukset ovat kovin lumiset ja perinteikkäät.
Olen kovin iloinen uudesta ystävästäni. Todella me nallet voimme olla samaa porukkaa ja jengiä eri kansallisuuksista huolimatta. Se on kivaa. Toivottavasti Henry tapaa joulupukin, ettei hän vallan ota ja hiihdä Irlantiin takaisin joulun jälkeen. Ja toivottavasti suksikelit säilyvät jotta Henry voi jatkossakin hiihdellä.
Kirjoitin Henrystä myös Ystäväni II-sivulle.
Olen kovin iloinen uudesta ystävästäni. Todella me nallet voimme olla samaa porukkaa ja jengiä eri kansallisuuksista huolimatta. Se on kivaa. Toivottavasti Henry tapaa joulupukin, ettei hän vallan ota ja hiihdä Irlantiin takaisin joulun jälkeen. Ja toivottavasti suksikelit säilyvät jotta Henry voi jatkossakin hiihdellä.
Kirjoitin Henrystä myös Ystäväni II-sivulle.
torstai, 22. marraskuu 2007
Pienen karhun ajatukset
Tuossa päivänä taannoisena meidän omalla puhetyynyllämme jutteli kaksi pientä karhua. James ja Eino Leino (kotoisesti Eikka vaan) tarinoivat pienestä koostaan - siitä kuinka outoa on olla minikokoinen pelätty saalistaja.
Nämä nallekarhuthan eivät edes ole saalistajia. James haaveilee lumilinnan rakentamisesta ja Eikka on runokarhu henkeen ja vereen. Hänen unelmansa on vuokrata Pariisista kattohuoneisto, ostaa oma pieni baskeri ja sulkakynä. Siinäkös kelpaisi karhusen runoilla. Eino Leino pitää kaimansa ihmis-Leinon tavoin vanhahtavasta ja surumielisestä runomitasta. Usein olemme kuunnelleet hänen rakkausteemaisia runojaan.
Todella. Olla pieni karhu, pienin koko omasta sakista. Hienosti muistivat nalleset mainita Pikku Myyn, joka on ihan samankokoinen ja tyttö vielä. Meidän kundien joukossa. Myy taputti ja osoitti suosiotaan. Ei ole helppoa olla pieni ja nainen. Myy ottaa mallia äidistämme ja pitää jätkäsakin kurissa ja nuhteessa. Mutta rennosti ja naisellisesti toki. Ihan kuin äitikin. <3
Ei ole helppoa olla pieni. Ja toivoa vain rauhaa maailmaan. James kertoi, kuinka hän vain haluaa halata toisia olentoja. Minulle tuli ihan kyynel silmään tuosta tunnustuksesta. Minäkin niin haluaisin vain rauhaa ja rakkautta koko universumille. Minäkin haluan halata kaikkia ja rakasta kaikkia. Ja silti monet odottavat meiltä karhuilta juuri toisenlaisia ajatuksia. Miksi?
James ja Eikka lopettivat puheensa veljelliseen halaukseen. Me kaikki taputimme ja hymyilimme toinen toisillemme. Jengissämme on leijona, koira, pieni pippurinen tyttö ja kuusi karhua. Me tulemme toimeen, pidämme ja välitämme toisistamme aidosti. Olemme ystäviä. Miksi se ei onnistu kaikkialla maailmassa?
Nämä nallekarhuthan eivät edes ole saalistajia. James haaveilee lumilinnan rakentamisesta ja Eikka on runokarhu henkeen ja vereen. Hänen unelmansa on vuokrata Pariisista kattohuoneisto, ostaa oma pieni baskeri ja sulkakynä. Siinäkös kelpaisi karhusen runoilla. Eino Leino pitää kaimansa ihmis-Leinon tavoin vanhahtavasta ja surumielisestä runomitasta. Usein olemme kuunnelleet hänen rakkausteemaisia runojaan.
Todella. Olla pieni karhu, pienin koko omasta sakista. Hienosti muistivat nalleset mainita Pikku Myyn, joka on ihan samankokoinen ja tyttö vielä. Meidän kundien joukossa. Myy taputti ja osoitti suosiotaan. Ei ole helppoa olla pieni ja nainen. Myy ottaa mallia äidistämme ja pitää jätkäsakin kurissa ja nuhteessa. Mutta rennosti ja naisellisesti toki. Ihan kuin äitikin. <3
Ei ole helppoa olla pieni. Ja toivoa vain rauhaa maailmaan. James kertoi, kuinka hän vain haluaa halata toisia olentoja. Minulle tuli ihan kyynel silmään tuosta tunnustuksesta. Minäkin niin haluaisin vain rauhaa ja rakkautta koko universumille. Minäkin haluan halata kaikkia ja rakasta kaikkia. Ja silti monet odottavat meiltä karhuilta juuri toisenlaisia ajatuksia. Miksi?
James ja Eikka lopettivat puheensa veljelliseen halaukseen. Me kaikki taputimme ja hymyilimme toinen toisillemme. Jengissämme on leijona, koira, pieni pippurinen tyttö ja kuusi karhua. Me tulemme toimeen, pidämme ja välitämme toisistamme aidosti. Olemme ystäviä. Miksi se ei onnistu kaikkialla maailmassa?
